Xeman matkakertomuksia

Xema valloittaa Romanian ja Unkarin 19.-25.8. 2015
Itse en titteleistä ja näytelmistä juurikaan perusta, vaan minulle riittää, että muutamalta arvostetulta tuomarilta saan kirjallisen arvion koirasta, mutta jo Xemaa ottaessa arvasin, että näyttelyreissuja on tiedossa Raijan kanssa ;).

Kun Raija alkoi puhelemaan hyvissä ajoin mahdollisesta reissusta, niin päätin lähteä Xeman mukaan, koska ajattelin, että koiralle on vähemmän rankkaa, jos  "oma" ihminen on mukana. Koska minäkin lähdin mukaan, niin Raija otti matkaan myös Xeman veljen Brandon.

 Tässä Xeman ensimmäisen näytelmäreissun matkapäiväkirja - ei sen vähempää, kuin Romaniaan ja Unkariin - Helsingistä matkaa yhteensuuntaan ~1800 km  :D.

Romaniassa oli yksi kansainvälinen ja yksi kansallinen näyttely ja Unkarissa yksi kansainvälinen iltanäyttely. Kyseiset näyttelyt olivat jokin yhdistelmä juhlanäyttely, poikkeuksellisesti kaikkien kolmen näyttelyn kolmella sertillä koirasta tuli sekä  Unkarin, että Romanian muotovalio.


19.8. keskiviikkoaamuna lähdimme Xeman, Raijan ja Brandon kanssa näyttelymatkalle.

Herätyskello soi aamulla klo 03:45. Matkanjärjestäjänä MiliaM Travel, jonka bussi odotti meitä  Helsingin Länsisatamassa.

Lastasimme tavarat ja koirat bussiin ja menimme laivaan. Tallinnasta alkoi varsinainen bussimatka, melko pian ensimmäinen pissatustauko ja Viron rajalla seuraava. Tauot olivat pääsääntöisesti 45 min mittaisia, joten hyvin ehti ulkoiluttaa koirat, käydä wc:ssä (bussissa ei ollut vessaa) ja syödäkin välillä jotain. Bussissa jokaisella matkustajalla oli koko penkkirivi, eli kaksi penkkiä käytössään = asentoa sai vaihdettua helposti ja selkäni kesti reissun hyvin.

Ensimmäinen yöpyminen oli Puolassa, Bialystok-nimisessä kaupungissa, olimme hotellilla klo 24:00. Hotelli oli aika vaatimaton,  muuten ok, mutta minun huoneessa haisi viemäri voimakkaasti... Puolassa bussilla (ei kuskilla) on oltava vähintään 9h tauko, joten seuraavana aamuna jatkoimme vasta klo 9:00 matkaa.
*muoks - sain kommentin, että kyllä se tauko kosketti kuitenkin kuskeja ;)

Oradeaan saavuimme vasta perjantaina aamulla klo 05:00. Ilmeisesti matkalla olleet tietyöt viivästyttivät matkaamme näin pahasti, aikataulun mukana meidän piti olla perillä jo illalla/yöllä. Oradeassa meillä oli Hilton hotelli, mihin oli ihana  majoittautua todella väsyneenä. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Xema mönki boxiinsa, jonka laitoin sängyn viereen.  Nukuin pari tuntia, ulkoilutimme koiria, mutta en jaksanut lähteä tutustumaan kaupunkiin, vaan olimme vain hotellilla. Sade ei juurikaan innostusta lisännyt. Illalla söimme hotellin ravintolassa, mutta ruoka oli pettymys.


Lauantaina lähdimme aamulla klo 8:00 näyttelypaikalle, joka  oli iso puisto. Vettä satoi ihan kunnolla, mutaa oli joka puolella, kehät pienet ja Xemaa inhotti nurmella kävely (taisi olla paljon koirankakkaa...). Xema ja Brando olivat ainoat kooikerit.

 Tuomarina Nicola Smolic, joka katsoi Xeman hampaat, liikkeet ja seisomisen, mutta yhtään ei tunnustellut koiraa. Sanoinkin, että olipas taitava tuomari, kun niin helposti arvioi koiran tason ;). Saatiin  ERI, Sert ja Cacib.  Koska Brando ei antanut tuomarin koskea/katsoa hampaita (säikähti ehkä tuomarin mustaa sadetakkia?),  sille EH ja Xema oli näin ollen ROP. Ryhmässä ei sijoitusta.

Klo 16:00 lähdimme kohti Unkaria. Yksi matkaseuralainen käännytettiin rajalla, kun passi oli muistutuksista huolimatta jäänyt hotelliin... Itse pidän passin ulkomailla aina mukanani, vaikkei rajaa ylitettäisikään ja suosittelen näin muillekin.

Unkarin näyttely oli urheilukentällä, paikka siisti ja aurinkokin pilkahti ennen auringonlaskua. Sisääntulossa kaikille annettiin viinipullo (reissussa en jaksanut edes ajatella sen avaamista) ja kehän laidalla jaettiin ruusuja.

 Tuomarina Tesics György, joka oli tiukka (mm 18 labradorista kukaan ei saanut ERIä). Ei ollut siis itsestään selvyys saada toivottua tulosta, mutta onneksi sekä Brando että Xema miellyttivät tuomaria. Brando liikkui nyt hyvin ja hampaatkin saatiin tarkastettua, molemmille ERI, Sert ja Cacib, Xema ROP ja Brando VSP. Saimme puhuttua porukan yhden ROP koiran omistajan ympäri, eli jätimme ryhmäkehät väliin.

Olimme hotellilla klo 03:00, kävin suihkussa, pikainen fb päivitys ja nukkumaan.

Heräsin klo 7:00 ja 4h yöunien jälkeen Romanian kansalliseen näyttelyyn edellisen päivän näyttelypaikalle. Näyttelypaikka oli onneksi hieman kuivunut ja aurinko paistoi. Romanialainen tuomari Petru Muntean ei  vaivautunut koiria kopeloimaan, hampaat tarkastettiin ja Brandon selkää tuomari taisi hieman pyyhkäistä kädellään. Xemalle ja Brandolle kummallekin Sert, tällä kertaa Brando ROP ja Xema VSP. Xema oli jo tosi väsyneen oloinen kehässä.




Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina klo 17:00, ajoimme Kaunasiin asti,  olimme hotellissa  maanantaina klo 16:00, bussimatkustusta 23h. Tämä oli jo ennakkoon sanottukin, eli kaikki tiesimme, että nukumme bussissa sunnuntain ja maanantain välisen yön. Hotelli oli siisti (Ibis) ja Xema pääsi sänkyyn nukkumaan!

Raijan kanssa kävimme hotellin ravintolassa syömässä alkuruoaksi taivaallisen hyvää tomaattibasilikakeittoa ja pääruoaksi paistettua lohta hyvän viinilasillisen kera. Ihanaa syödä kunnolla ja hyvin.

Näyttelyissä kirjallisia ja/tai  suullisia arvioita ei tullut, tuomarit kuitenkin ystävällisiä ja kohtelivat koiria nätisti. Mutta kolmesta tuomarista yksikään ei tunnustellut Xemaa, katsoivat vain hampaat. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon  "arvostukseni" näyttelyitä ja titteleitä kohtaan kasvoi ;).
No, arvostin tai en, niin Xemasta tuli tällä reissulla Unkarin ja Romanian muotovalio ja Cacibit jäävät odottamaan seuraavia, Raija kun haluaa tehdä Xemasta inttivalion :).


Xema matkusti hurjan hienosti, se oli rauhallinen, ei vinkunut, söi hyvin. Totta puhuen olen hieman yllättynyt, että se matkusti koko reissun niin hienosti, eikä selvästikään stressaantunut. Brando oli myös tosi hieno matkustaja, oli mukava tutustua veljeen paremmin ja todeta se tervepäiseksi kivaksi koiraksi :).

Bussissa koirilla oli omat häkit, Xema ja Brando  vierekkäin ja niiden häkkien välissä ei ollut lakanaa tai mitään muutakaan näköestettä. Koirat katsoivat etenkin alkumatkasta toisiaan paljon, uskon että ne saivat tukea toisistaan. Minulla oli näköyhteys häkkeihin ja jos katsoivat sieltä minua, niin  juttelin niille jotain pientä. Hotellit otin yhden hengen huoneina, niin saimme Xeman kanssa levättyä paremmin. Tauoilla ja hotelleissa vieraillessamme toistemme huoneissa, sisarukset leikkivät keskenään.Uskon, että se myös osaltaan helpotti koirien matkarasitusta. Ainakin meillä kotona on jo leikitty ja touhuttu normaaliin tapaan vajaa vuorokausi kotiinpaluun jälkeen :)

Hurja reissu, arvasin rankaksi, mutta en sitä, kuinka pitkiä päivät ovat ja  yöt lyhyitä ;). Korvatulpat olivat bussissa tarpeen, etenkin kun menomatkalla karjui saksanmetsästysterrieri ja  sprinkku ulisi  juuri juoksunsa aloittaneen heelerin  perään. Romaniasta Unkariin tehdyn bussimatkan ajan (n. 2h) terrieri haukkui tauotta ja bussikuskimme ilmoittikin matkanjohtajalle, että hän ei aja metriäkään jos koira jatkaa haukkumista. Molemmat koirat saatiin hiljaisiksi erikoisjärjestelyin: ne matkustivat koko loppuajan omistajiensa jaloissa bussin etuosassa häkissä olon sijaan.

Päällimmäisenä mielikuvana on, että reissu oli  kiva, ihmiset mukavia ja saimmehan me Xemalle ne tulokset, mitä toivottiinkin ;).  Raijalle kuitenkin sanoin, että tällaiselle pitkälle reissulle en enää mukaan lähde, mutta esim. Latviaan ja/tai Liettuaan voidaan lähteä Raijan autolla.

Lisää matkakuvia täällä , mukana oli vain pieni taskupokkari ja kännykkä, joten kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta saatiinpa muistoja mukaan :)


Seuraavaa matkaa odotellessa ;)