Saaressa 18.-30.04.2003


Saareen lähdimme Pitkäperjantaina aamulla aikaisin. Yhteysalus Auroraa odotellessamme Ari ja Freya
kulkivat laiturilla, laiturin ritiläalusta ei ollut Freyan mielestä mukava, kuten ilmeestä huomaa.
Toisessa kuvassa Freya haistelee yhteysalus Jurmo:sta meri-ilmaa.
Viimeinen etappi mentiikin sitten soutuveneellä... Ari työnsi venettä rannasta jäätä pitkin (me kiersimme
kyllä turvallisesti rantaa pitkin) kunnes tuli sula kohta, josta sitten soudimme oman saaren rannalle.
Vene oli jätettävä aika kauas mökistä, koska koko poukama oli vielä jäässä. Onnellisesti kuitenkin
taas kerran pääsimme perille, taisin kyllä mielessäni vannoa, ettei koskaan enää kelirikko aikaan saareen mennä...  


Freya ei yleensä koskaa kieriskele maassa, mutta jostain syystä saaressa jäällä kieriskely oli hauskaa,
asento johon jäi makaamaan näyttää hieman erikoiselta...


'Jäänsärkijät', Ari rikkoi kalastusveneellä jäätä, jotta saimme TG:n laskettua venevajasta ja Freyahan halusi heti mukaan. Se hyppi innoissaan veneeseen ja veneestä ja välillä molskahti jäiseen veteen. Se ei menoa kuitenkaan haitannut...


Veneleikeistä innostuneena se sitten hyppäsi kallioltakin veteen ja meri on siis sananmukaisesti jäinen... ;). Muutamaan otteeseen piti käydä ihmettelemässä jäänlohkaretta. Kihtikään ei ollut vielä jäistä vapaa, mutta 22.4. illalla alkoi tuulemaan ja tuulet veivät jäät mennessään. Takana jäiden keskellä häämöttää 'lintusaari'. Jäälohkareiden joukossa näkyi päivisin mustia möykkyjä, näyttivät ihan hylkeiltä, mutta varmuuteen emme päässeet, kun olivat niin kaukana.


TG saatiin vesille 24.4. jolloin kävimme Torsholmassa kaupassa
ja 25.4. kävimme mantereen puolella Taivassalossa, tuolloin piti
vielä ajella varovasti ja varoa mahdollisia jäälauttoja.


Pikkuveneellä olemme menossa kalaan, tai sitten ajellaan ihan muuten vain.


Fanny ja Ida keräilivät kiviä, simpukoita ja lintujen sulkia. Leikit ovat vähän erilaisia kuin kaupungissa.
Kallionkoloissa oli kiva uitella kaarnalaivoja ja odotella samalla, kun me paistoimme muurikkalettuja.


 Viime kesänä poratulle porakaivolla piti rakentaa 'kansi'. Me tytöt kärräsimme kottikärryittäin kiviä rannasta Arille, joka valoi rakentamansa kehikon sisälle sementtiä. Taitaa kansi kestää melko monta vuotta.


Kiipesimme saaren toisella puolelle kalliolle, näkymät ovat huikaisevat
(kuvassa ei korkeusero näytä niin suurelta kuin se todellisuudessa on).


Hummelholm's agility... tässä siis 'kuuluisa' kenttämme ;) . Kepit näkyvät hiukan oikealla puolellani, kuvassa ovat vielä puiden rungoista, mutta myöhemmin loman aikana laitoimme alumiiniset kepit. Renkaan paikkaa on hieman hankala siirtää, kun se on kiinni männyssä, joten radan vaihtelevuus on suunniteltava kiinteän renkaan kera ;) . Aitoja on tällä hetkellä viisi kappaletta ja lisäksi vielä pituuseste. Kuvassa Freya syöksyy juuri vasta valmistuneesta pussista keinulle, joka on ylpeyteni, rakensimme sen viime kesänä!


Freya poseeraa metsässä. Se juoksi ja nautti saaressa olostaan taas hurjasti. Kun saavuimme saareen, se juoksi hullunlailla ympyrää tosi pitkään, oli hauskaa katsoa sen riemua, kun itsestäkin oli mukavaa vihdoinkin sinne päästä! Oltuamme kolme-neljä päivää saaressa, huomasin, että se oli totaalisen väsynyt. Emme treenanneetkaan mitään muutamaan päivään ja mennessäni itse sisälle, otin sen sinne mukaan lepäämään (muuten se yleensä tahtoo jäädä pihalle tai verannalle tarkkailemaan ympäristöä) ja totuttuaan saaren eloon, se olikin sitten jo oma pirteä itsensä...

Ja hieman luontokuvia... sinisorsa pariskunta on pesiytynyt lähikaislikkoon (ovat saaristossa todella arkoja, niitä näkee harvoin) ja juuri lentoon pyrähtänyt telkkäuros. Pikkukuvassa merikotka! Kerran kalastaessamme (verkoilla), särkiä tuli kaksi ämpärillistä. Ari vei särjet kalliolle lokeille syötäväksi ja vähän myöhemmin ihmettelin, että mitäs isoa tuossa jäällä näkyy... otin kiikarit ja merikotkahan se siinä nautti antimistamme.Vieressä härnäävä varis oli aika pienen kokoinen sen rinnalla (meinasi vissiin saada särkeä itselleen... ei niiden päätä paljon järki pakota). Toinen kotka lenteli ilmassa ja siitä yritin kuvan saada.

 

Lomamme erikoisuus... koskelopöntön ulkopuolella kiinnitysköysissä oli koskelon muna. Muna ei ollut kenenkään varastama, se oli täysin ehjä. Onko naarasrukalla tullut niin kiire munimisen kanssa, ettei ole ehtinyt pönttöön saakka? Onneksi muiden osuma oli sitten parempi, pöntön sisällä oli kuutisen kappaletta munia, kun Ari raotti kantta ja kurkkasi sisään.

Merihanhia näkyi jo jonkin verran, kurjet olivat saapuneet ja haahkaukot alkoivat jo vähitellen erkaantumaan naaraistaan. Vappuaattona Parattulassa lenteli jo kesän ensi tiedustelijat, kaksi tiiraa. Vielä eivät kuitenkaan huudelleet 'triiegg', sen aika on sitten kesäkuussa.