Muistoissamme

Redadict First Chance
"Inca"
30.03.2004 - 02.09.2016

 Freya sai keväällä 2004 pennut ja oli selvää, että yksi sen pennuista jää meille.
Kun "Blondi" kiljui pentulaatikon keskellä "hylättynä", menin laatikkoon ja otin pennun syliini - se painoi päänsä kainalooni ja huokasi, niin valinta oli tehty <3.
 Inca oli nuorena erittäin haastava vilkkautensa takia ja ehkä siksi siitä tulikin niin äärettömän rakas minulle. Se oli varmasti "elämäni koira", siksi myös muistokirjoituksen kirjoittaminen on  vaikeaa.

Inca sairasti kroonista steriiliä virtsatientulehdusta ja söi siksi kortisonia. Kortisonin takia se oli  lihasköyhä ja talvella 2016 sen  toinen etutassu alkoi pettämään sen alta, kun se nousi makuulta ylös.  Kesälomalla elokuussa huomasin Incan ulkosynnyttimissä ison, kovan patin.


Olin aikoinaan luvannut sekä sille, että itselleni, että päästän sen pois,
ennenkuin kipuja ja vaivoja on liikaa. Nyt oli aika lunastaa tuo lupaus.
 
Inca pentuna ja kesällä 2004

Inca rakasti noutamista ja  käsitteli riistaa nätisti
-kuvat Jussi Miilunpalo


Kuvia saaressa

Kiitos Inca , että valitsit meidät aikoinaan ja saimme olla kanssasi  <3

Small Fetcher Easy-Going Ebba
"Freya"
08.01.2001-10.10.2014


Näyttelyt : FIN MVA
Taipumuskoe: Nou1
Mejä: AVO1
Agility: Maxi3
Rally-toko (epävirallinen): RTK3

Freya tuli meille maaliskuussa 2001.Olimme eläneet koiratonta elämää 4,5 vuotta ja vihdoin olimme päättäneet hankkia koiran, kun kaksostyttömme täyttivät 5-vuotta.  Muistan elävästi sen maaliskuisen illan, kun istuin Kallion kodissamme lattialla, pieni 8-viikkoinen Freya nukkui jalkojeni välissä ja olin niin onnellinen :)

Freya oli luonteeltaan kiltti, toisaalta pehmeä, mutta toisaalta kovuuttakin löytyi. Se oli koko perheen koira ja sen kanssa harrastettiin eri lajeja paljon. Olen sanonut, että yhteen tai kahteen lajiin keskittyminen olisi ehkä tuonut parempia tuloksia, mutta toisaalta Freyan kanssa oli mahdollista kokeilla ja tutustua eri lajeihin.


Näyttelyissä kävimme sen verran, että Freyasta tuli muotovalio. Nuorena Freya oli kevyt ja karvaton, mutta iän myöstä siitä kuoriutui mielestäni kaunis narttu. 

Taippareihin harjoitellessamme teimme varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta vihdoin löysimme yhteisen sävelen ja  Freya läpäisi taipumuskokeen hieman yli kaksi vuotiaana. Nomessa sen kanssa startattiin vuosina 2003-2005, mutta kompastuksenamme oli malttamattomuus, joka johtui ohjaajien osaamattomuudesta kouluttaa koira oikein.

Mejää Freya harrasti Arin kanssa, samaten Rally-tokoa. Agility aloitettiin sivuharrastuksena, ensin ohjaajana Mari, sitten ohjaajan selkävamman vuoksi ohjaajaksi vaihtui Ari ja kaksikko nousi lajissa maxi 3-luokkaan. 

Freyalla oli PRA, jonka takia sen näkö huononi viimeisinä vuosina paljon. Lopulta se näki vain kirkkaassa päivänvalossa hieman eteensä ja olematon näkö yhdistettynä huonoon kuuloon, alkoi elämä olla hieman hankalaa. Syksyllä 2014 iltojen pimentyessä varhain, me päästimme sen täältä pois 13v9kk ikäisenä.


Kiitos Freya kaikesta

Alla Idan tekemä video Freyasta kanssamme